vaasi (5)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaasi | vaasit |
| genetiivi | vaasin | vaasien (vaasein) |
| partitiivi | vaasia | vaaseja |
| akkusatiivi | vaasi; vaasin |
vaasit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaasissa | vaaseissa |
| elatiivi | vaasista | vaaseista |
| illatiivi | vaasiin | vaaseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaasilla | vaaseilla |
| ablatiivi | vaasilta | vaaseilta |
| allatiivi | vaasille | vaaseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaasina | vaaseina |
| translatiivi | vaasiksi | vaaseiksi |
| abessiivi | vaasitta | vaaseitta |
| instruktiivi | – | vaasein |
| komitatiivi | – | vaaseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaasi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Sana on laina ruotsin sanasta vas, 'maljakko'. Ruotsin sana pohjautuu saksan ja ranskan välittämänä latinan sanaan vas, 'vati', astia'. Vaasi muistuttaa paljon latinan vastaavaa sanaa, mutta sen merkitys ja lainautumisaika eivät tue suoraa lainautumista. Sana esiintyy ensi kerran suomen kirjakielessä 1853 ilmestyneessä Daniel Europaeuksen teoksessa Svenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja.[1]
|
Ks. maljakko |