vaha

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan vaha merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan vaha sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten vaha sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta vaha on tässä. Sanan vaha määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananvaha määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Vaha, váha, vähä

Suomi

Mehiläisvahaa
Purkki vahaa

Substantiivi

vaha (9)

  1. (kemia) pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri
  2. (murteellinen, länsimurteissa) iso, yksinäinen kivi, siirtolohkare, esiintyy paikannimissä: "Vahanka" tunnetaan massiivisesta siirtolohkareesta, "Halkivaha" saanut nimensä kahtia menneestä suuresta siistolohkareesta.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋɑhɑ/,
  • tavutus: va‧ha

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaha vahat
genetiivi vahan vahojen
(vahain)
partitiivi vahaa vahoja
akkusatiivi vaha;
vahan
vahat
sisäpaikallissijat
inessiivi vahassa vahoissa
elatiivi vahasta vahoista
illatiivi vahaan vahoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vahalla vahoilla
ablatiivi vahalta vahoilta
allatiivi vahalle vahoille
muut sijamuodot
essiivi vahana vahoina
translatiivi vahaksi vahoiksi
abessiivi vahatta vahoitta
instruktiivi vahoin
komitatiivi vahoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

balttilainen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

merenvahapiippu, vahas, vahaus, vahasylinteri

Johdokset
Yhdyssanat

autovaha, hiusvaha, kiillotusvaha, korvavaha, lattiavaha, mehiläisvaha, merenvaha, muovailuvaha, saunavaha, vahakabinetti, vahakakku, vahakangas, vahakoisa, vahakuva, vahakynttilä, vahaliitu, vahanukke, vahapaperi, vahapapu, vahaplastiikka, vahaveistos, villavaha

Idiomit

  • olla sulaa vahaa jnk käsissä

Aiheesta muualla

  • vaha Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.