vainaja
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan vainaja merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan vainaja sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten vainaja sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta vainaja on tässä. Sanan vainaja määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananvainaja määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Suomi
Substantiivi
vainaja (10)
- kuollut henkilö
- Hautausjärjestelyjen lähtökohdaksi tulee ottaa se, mitä vainaja itse olisi toivonut.
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋɑi̯nɑjɑ/
- tavutus: vai‧na‧ja
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vainaja | vainajat |
| genetiivi | vainajan | vainajien (vainajain) |
| partitiivi | vainajaa | vainajia |
| akkusatiivi | vainaja; vainajan |
vainajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vainajassa | vainajissa |
| elatiivi | vainajasta | vainajista |
| illatiivi | vainajaan | vainajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vainajalla | vainajilla |
| ablatiivi | vainajalta | vainajilta |
| allatiivi | vainajalle | vainajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vainajana | vainajina |
| translatiivi | vainajaksi | vainajiksi |
| abessiivi | vainajatta | vainajitta |
| instruktiivi | – | vainajin |
| komitatiivi | – | vainajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vainaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
- käytetään puhuttaessa edesmenneestä henkilöstä persoonana, jolla on ollut toiveita tai haluja; vertaa sanaan ruumis
Etymologia
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
1. kuollut
|
Ks. kuollut |
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
sankarivainaja, vainajainpalvonta
Aiheesta muualla
- vainaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.