vainu
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan vainu merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan vainu sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten vainu sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta vainu on tässä. Sanan vainu määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananvainu määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
vainu (1)
- petoeläimen saama hajuaistimus, jonka avulla se jäljittää saalistansa
- (kuvaannollisesti) intuitiivinen tunne siitä, että on oikeilla jäljillä, aavistus
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋɑi̯nu/
- tavutus: vai‧nu
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vainu | vainut |
| genetiivi | vainun | vainujen |
| partitiivi | vainua | vainuja |
| akkusatiivi | vainu; vainun |
vainut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vainussa | vainuissa |
| elatiivi | vainusta | vainuista |
| illatiivi | vainuun | vainuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vainulla | vainuilla |
| ablatiivi | vainulta | vainuilta |
| allatiivi | vainulle | vainuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vainuna | vainuina |
| translatiivi | vainuksi | vainuiksi |
| abessiivi | vainutta | vainuitta |
| instruktiivi | – | vainuin |
| komitatiivi | – | vainuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vainu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
slaavilainen laina[1]
Käännökset
1. petoeläimen saama hajuaistimus, jonka avulla se jäljittää saalistansa
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
2. intuitiivinen tunne siitä, että on oikeilla jäljillä
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.