valkkaava
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | valkkaava | valkkaavat |
genetiivi | valkkaavan | valkkaavien (valkkaavain) |
partitiivi | valkkaavaa | valkkaavia |
akkusatiivi | valkkaava; valkkaavan |
valkkaavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | valkkaavassa | valkkaavissa |
elatiivi | valkkaavasta | valkkaavista |
illatiivi | valkkaavaan | valkkaaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | valkkaavalla | valkkaavilla |
ablatiivi | valkkaavalta | valkkaavilta |
allatiivi | valkkaavalle | valkkaaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | valkkaavana | valkkaavina |
translatiivi | valkkaavaksi | valkkaaviksi |
abessiivi | valkkaavatta | valkkaavitta |
instruktiivi | – | valkkaavin |
komitatiivi | – | valkkaavine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | valkkaava- | |
vahva vartalo | valkkaava- | |
konsonantti- vartalo |
- |