vanttuut (41) (monikollinen)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | – | vanttuut |
genetiivi | – | vanttuiden vanttuitten |
partitiivi | – | vanttuita |
akkusatiivi | –; – |
vanttuut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | – | vanttuissa |
elatiivi | – | vanttuista |
illatiivi | – | vanttuisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | – | vanttuilla |
ablatiivi | – | vanttuilta |
allatiivi | – | vanttuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | – | vanttuina |
translatiivi | – | vanttuiksi |
abessiivi | – | vanttuitta |
instruktiivi | – | vanttuin |
komitatiivi | – | vanttuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vanttuu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vanttus- |
vanha germaaninen laina[1]