varoittanut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | varoittanut | varoittaneet |
genetiivi | varoittaneen | varoittaneiden varoittaneitten |
partitiivi | varoittanutta | varoittaneita |
akkusatiivi | varoittanut; varoittaneen |
varoittaneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | varoittaneessa | varoittaneissa |
elatiivi | varoittaneesta | varoittaneista |
illatiivi | varoittaneeseen | varoittaneisiin varoittaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | varoittaneella | varoittaneilla |
ablatiivi | varoittaneelta | varoittaneilta |
allatiivi | varoittaneelle | varoittaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | varoittaneena | varoittaneina |
translatiivi | varoittaneeksi | varoittaneiksi |
abessiivi | varoittaneetta | varoittaneitta |
instruktiivi | – | varoittanein |
komitatiivi | – | varoittaneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | varoittanee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
varoittanut- |