vartija

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan vartija merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan vartija sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten vartija sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta vartija on tässä. Sanan vartija määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananvartija määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Vartija

Substantiivi

vartija (12)

  1. henkilö, joka vartioi tiettyä paikkaa; työntekijä, joka suojelee omaisuutta tai henkilön koskemattomuutta
    Suomessa vartijan pääasiallisena tehtävänä on suojata omaisuutta. (hs.fi)
  2. (historia) Virossa vakan l. useamman kylän muodostaman veronkantopiirin päällysmies

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋɑrt̪ijɑ/
  • tavutus: var‧ti‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vartija vartijat
genetiivi vartijan vartijoiden
vartijoitten
(vartijain)
partitiivi vartijaa vartijoita
akkusatiivi vartija;
vartijan
vartijat
sisäpaikallissijat
inessiivi vartijassa vartijoissa
elatiivi vartijasta vartijoista
illatiivi vartijaan vartijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vartijalla vartijoilla
ablatiivi vartijalta vartijoilta
allatiivi vartijalle vartijoille
muut sijamuodot
essiivi vartijana vartijoina
translatiivi vartijaksi vartijoiksi
abessiivi vartijatta vartijoitta
instruktiivi vartijoin
komitatiivi vartijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vartija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

erävartija, henkivartija, krokotiilinvartija, kunniavartija, kuulovartija, lainvartija, majakanvartija, merivartija, moraalinvartija, opasvartija, ovenvartija, portinvartija, puistonvartija, rajavartija, siveydenvartija, teollisuusvartija, vanginvartija, veräjänvartija, yövartija

Aiheesta muualla

  • vartija Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.