vastus (39)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vastus | vastukset |
genetiivi | vastuksen | vastusten vastuksien |
partitiivi | vastusta | vastuksia |
akkusatiivi | vastus; vastuksen |
vastukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vastuksessa | vastuksissa |
elatiivi | vastuksesta | vastuksista |
illatiivi | vastukseen | vastuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vastuksella | vastuksilla |
ablatiivi | vastukselta | vastuksilta |
allatiivi | vastukselle | vastuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vastuksena | vastuksina |
translatiivi | vastukseksi | vastuksiksi |
abessiivi | vastuksetta | vastuksitta |
instruktiivi | – | vastuksin |
komitatiivi | – | vastuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vastukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vastus- |
|
|
|
|
potentiometri, resistanssi, resistori, vastustaa, vastustaminen, vastustus
ilmanvastus, kiintovastus, kuumennusvastus, lankavastus, lämmitysvastus, ominaisvastus, päätevastus, ruskistusvastus, sähkövastus, säätövastus, vaihtosähkövastus, valovastus, vastuslanka, vastuslämpömittari
vastus m., vasta f., vastum n. (taivutus)
vastus (gen. vastuse, part. vastust)