vehka (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vehka | vehkat |
genetiivi | vehkan | vehkojen (vehkain) |
partitiivi | vehkaa | vehkoja |
akkusatiivi | vehka; vehkan |
vehkat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vehkassa | vehkoissa |
elatiivi | vehkasta | vehkoista |
illatiivi | vehkaan | vehkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vehkalla | vehkoilla |
ablatiivi | vehkalta | vehkoilta |
allatiivi | vehkalle | vehkoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vehkana | vehkoina |
translatiivi | vehkaksi | vehkoiksi |
abessiivi | vehkatta | vehkoitta |
instruktiivi | – | vehkoin |
komitatiivi | – | vehkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vehka- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sanan alkuperä on epävarma. Vokaaliyhdistelmä e–a viittaa lainalähtöisyyteen. Vastineita lähisukukielissä: karjalan vehka, lyydin ja vepsän vehk, vatjan võhka ja viron võhk. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]
Ks. vehkakasvi |
huonevehka, kirjovehka, suovehka, vehkakasvi, viirivehka