veisu (1)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | veisu | veisut |
| genetiivi | veisun | veisujen |
| partitiivi | veisua | veisuja |
| akkusatiivi | veisu; veisun |
veisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | veisussa | veisuissa |
| elatiivi | veisusta | veisuista |
| illatiivi | veisuun | veisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | veisulla | veisuilla |
| ablatiivi | veisulta | veisuilta |
| allatiivi | veisulle | veisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | veisuna | veisuina |
| translatiivi | veisuksi | veisuiksi |
| abessiivi | veisutta | veisuitta |
| instruktiivi | – | veisuin |
| komitatiivi | – | veisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | veisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Lainattu ruotsista keskiajalla, mahdollisesti Gotlannin murteen muodosta weisa 'laulu, valitusvirsi'. Vrt. saksan Weise ja ruotsin vis ja visa.[1]