veli

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan veli merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan veli sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten veli sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta veli on tässä. Sanan veli määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananveli määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Veli

Suomi

Veljekset

Substantiivi

veli (7)

  1. miespuolinen sisarus
  2. (kuvaannollisesti) samaan yhteisöön kuuluvien (yleensä miespuolisten) henkilöiden keskinäinen nimitys
  3. katolilaisuudessa ja ortodoksisuudessa munkkien nimitys

Ääntäminen

Taivutus

  • Sana taipuu muuten säännöllisesti, mutta muissa kuin perusmuodossa taivutusvartalo on velj-.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veli veljet
genetiivi veljen veljien
(veljein)
partitiivi veljeä veljiä
akkusatiivi veli;
veljen
veljet
sisäpaikallissijat
inessiivi veljessä veljissä
elatiivi veljestä veljistä
illatiivi veljeen veljiin
ulkopaikallissijat
adessiivi veljellä veljillä
ablatiivi veljeltä veljiltä
allatiivi veljelle veljille
muut sijamuodot
essiivi veljenä veljinä
translatiivi veljeksi veljiksi
abessiivi veljettä veljittä
instruktiivi veljin
komitatiivi veljine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo velje-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

aateveli, aseveli, heimoveli, isoveli, kaksoisveli, kaksosveli, kasvattiveli, luostariveli, maallikkoveli, pikkuveli, saarnaajaveli, täysiveli, täysveli, uskonveli, velihopea, velikulta, velimies, velipekka, velipoika, velipuoli, velisarja, velisurma, velisurmaaja, velivainaja, veljenmalja, veljenpoika, veljentytär, virkaveli

Aiheesta muualla

  • veli Kielitoimiston sanakirjassa
  • veli Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viro

Substantiivi

veli (gen velle, velje, part velle, velje)

  1. veli (syn. usein yleisempi vend)
    Jüri on Mari veli. – Jüri on Marin veli.
    Relvile, veljed! – Aseisiin, veljet!

Taivutus

Liittyvät sanat

Lähteet

  • Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, 2007.
  • Eesti keele seletav sõnaraamat / Eesti Keele Instituut ; toimetanud Margit Langemets ... et al. . Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2009.
Verkkoversio: EKSS "Eesti keele seletav sõnaraamat"

Võro

Substantiivi

veli (gen vele, velle, part veljä, velle)

  1. veli

Lähteet

  • Võro-eesti synaraamat / Jüvä Sullõv. – Tarto : Võro instituut, 2002.
Verkkoversio: Synaraamat