venyttelevä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | venyttelevä | venyttelevät |
| genetiivi | venyttelevän | venyttelevien (venytteleväin) |
| partitiivi | venyttelevää | venytteleviä |
| akkusatiivi | venyttelevä; venyttelevän |
venyttelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | venyttelevässä | venyttelevissä |
| elatiivi | venyttelevästä | venyttelevistä |
| illatiivi | venyttelevään | venytteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | venyttelevällä | venyttelevillä |
| ablatiivi | venyttelevältä | venytteleviltä |
| allatiivi | venyttelevälle | venytteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | venyttelevänä | venyttelevinä |
| translatiivi | venytteleväksi | venytteleviksi |
| abessiivi | venyttelevättä | venyttelevittä |
| instruktiivi | – | venyttelevin |
| komitatiivi | – | venyttelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | venyttelevä- | |
| vahva vartalo | venyttelevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |