verabredeten

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan verabredeten merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan verabredeten sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten verabredeten sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta verabredeten on tässä. Sanan verabredeten määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananverabredeten määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Saksa

Verbi

verabredeten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verabreden
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verabreden
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verabreden
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verabreden
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta verabredet (joka on partisiipin perfekti sanasta verabreden)