verrytelevä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | verrytelevä | verrytelevät |
| genetiivi | verrytelevän | verrytelevien (verryteleväin) |
| partitiivi | verrytelevää | verryteleviä |
| akkusatiivi | verrytelevä; verrytelevän |
verrytelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | verrytelevässä | verrytelevissä |
| elatiivi | verrytelevästä | verrytelevistä |
| illatiivi | verrytelevään | verryteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | verrytelevällä | verrytelevillä |
| ablatiivi | verrytelevältä | verryteleviltä |
| allatiivi | verrytelevälle | verryteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | verrytelevänä | verrytelevinä |
| translatiivi | verryteleväksi | verryteleviksi |
| abessiivi | verrytelevättä | verrytelevittä |
| instruktiivi | – | verrytelevin |
| komitatiivi | – | verrytelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |