Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | veruke | verukkeet |
genetiivi | verukkeen | verukkeiden verukkeitten |
partitiivi | veruketta | verukkeita |
akkusatiivi | veruke; verukkeen |
verukkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | verukkeessa | verukkeissa |
elatiivi | verukkeesta | verukkeista |
illatiivi | verukkeeseen | verukkeisiin verukkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | verukkeella | verukkeilla |
ablatiivi | verukkeelta | verukkeilta |
allatiivi | verukkeelle | verukkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | verukkeena | verukkeina |
translatiivi | verukkeeksi | verukkeiksi |
abessiivi | verukkeetta | verukkeitta |
instruktiivi | – | verukkein |
komitatiivi | – | verukkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | verukkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
veruket- |
Sana on ilmeiseti johdos (kts. -ke), mutta sen alkuperä on epäselvä. Kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran C. A. Gottlundilla 1832.[2]
|
|