vety

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan vety merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan vety sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten vety sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta vety on tässä. Sanan vety määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananvety määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Alkuaineet
vetyhelium
HHe


Substantiivi

vety (1-F)

  1. kevyin epämetallinen alkuaine, kemiallinen merkki H
  2. lappeenrantalainen ruokaerikoisuus, lihapiirakka, jossa välissä keitto- tai savukinkkua ja kananmunaa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋet̪y/
  • tavutus: ve‧ty

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vety vedyt
genetiivi vedyn vetyjen
partitiivi vetyä vetyjä
akkusatiivi vety;
vedyn
vedyt
sisäpaikallissijat
inessiivi vedyssä vedyissä
elatiivi vedystä vedyistä
illatiivi vetyyn vetyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vedyllä vedyillä
ablatiivi vedyltä vedyiltä
allatiivi vedylle vedyille
muut sijamuodot
essiivi vetynä vetyinä
translatiivi vedyksi vedyiksi
abessiivi vedyttä vedyittä
instruktiivi vedyin
komitatiivi vetyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vedy-
vahva vartalo vety-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

Sana on muodostettu ruotsin väte sekä suomen vesi (vete-) -sanan pohjalta. Myös monissa muissa kielissä vety-sana on johdettu vesi-sanasta (vrt. saksan Wasserstoff, venäjän водород ja viron vesinik). Sanaa on tiettävästi käytetty ensimmäisen kerran vuonna 1851 Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomissa.

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hiilivety, kloorivety, raskasvety, rikkivety, syaanivety, syaanivetyhappo, vetyatomi, vetyauto, vetykaasu, vetykarbonaatti, vetyklorid, vetykloridihappo, vetybromidihappo, vetyperoksidi, vetypommi, vetysidos, vetysuperoksidi, vetytalous, vety-yhdiste

Aiheesta muualla

  • vety Kielitoimiston sanakirjassa
  • vety Tieteen termipankissa

Verbi

vety

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä vettyä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vettyä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä vettyä

Viitteet

  1. Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF).