viheltelevä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viheltelevä | viheltelevät |
| genetiivi | viheltelevän | viheltelevien (vihelteleväin) |
| partitiivi | viheltelevää | vihelteleviä |
| akkusatiivi | viheltelevä; viheltelevän |
viheltelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viheltelevässä | viheltelevissä |
| elatiivi | viheltelevästä | viheltelevistä |
| illatiivi | viheltelevään | vihelteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viheltelevällä | viheltelevillä |
| ablatiivi | viheltelevältä | vihelteleviltä |
| allatiivi | viheltelevälle | vihelteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viheltelevänä | viheltelevinä |
| translatiivi | vihelteleväksi | vihelteleviksi |
| abessiivi | viheltelevättä | viheltelevittä |
| instruktiivi | – | viheltelevin |
| komitatiivi | – | viheltelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | viheltelevä- | |
| vahva vartalo | viheltelevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |