Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viihde | viihteet |
genetiivi | viihteen | viihteiden viihteitten |
partitiivi | viihdettä | viihteitä |
akkusatiivi | viihde; viihteen |
viihteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viihteessä | viihteissä |
elatiivi | viihteestä | viihteistä |
illatiivi | viihteeseen | viihteisiin viihteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viihteellä | viihteillä |
ablatiivi | viihteeltä | viihteiltä |
allatiivi | viihteelle | viihteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viihteenä | viihteinä |
translatiivi | viihteeksi | viihteiksi |
abessiivi | viihteettä | viihteittä |
instruktiivi | – | viihtein |
komitatiivi | – | viihteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viihtee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
viihdet- |
vuonna 1947 käyttöön otettu uudissana[2]
|
|
joukkoviihde, kauhuviihde, kioskiviihde, massaviihde, videoviihde, viihde-elektroniikka, viihdekirja, viihdekirjallisuus, viihdekonsertti, viihdekulttuuri, viihdekuoro, viihdelukemisto, viihdemusiikki, viihdeohjelma, viihdeorkesteri, viihdesovitus, viihdeteollisuus, väkivaltaviihde