-ke-johdos viihtyä/viihdyttää-verbivartalosta. 1800-luvun alusta[1].
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viihdyke | viihdykkeet |
| genetiivi | viihdykkeen | viihdykkeiden viihdykkeitten |
| partitiivi | viihdykettä | viihdykkeitä |
| akkusatiivi | viihdyke; viihdykkeen |
viihdykkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viihdykkeessä | viihdykkeissä |
| elatiivi | viihdykkeestä | viihdykkeistä |
| illatiivi | viihdykkeeseen | viihdykkeisiin viihdykkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viihdykkeellä | viihdykkeillä |
| ablatiivi | viihdykkeeltä | viihdykkeiltä |
| allatiivi | viihdykkeelle | viihdykkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viihdykkeenä | viihdykkeinä |
| translatiivi | viihdykkeeksi | viihdykkeiksi |
| abessiivi | viihdykkeettä | viihdykkeittä |
| instruktiivi | – | viihdykkein |
| komitatiivi | – | viihdykkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viihdykkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viihdyket- | |