viisto (1) (komparatiivi viistompi, superlatiivi viistoin) (taivutus )
viistolasku, viistoperä, viistopinta, viistorivi, viistosauma
viisto (1)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viisto | viistot |
| genetiivi | viiston | viistojen |
| partitiivi | viistoa | viistoja |
| akkusatiivi | viisto; viiston |
viistot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viistossa | viistoissa |
| elatiivi | viistosta | viistoista |
| illatiivi | viistoon | viistoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viistolla | viistoilla |
| ablatiivi | viistolta | viistoilta |
| allatiivi | viistolle | viistoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viistona | viistoina |
| translatiivi | viistoksi | viistoiksi |
| abessiivi | viistotta | viistoitta |
| instruktiivi | – | viistoin |
| komitatiivi | – | viistoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viisto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |