Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viitta | viitat |
genetiivi | viitan | viittojen (viittain) |
partitiivi | viittaa | viittoja |
akkusatiivi | viitta; viitan |
viitat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viitassa | viitoissa |
elatiivi | viitasta | viitoista |
illatiivi | viittaan | viittoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viitalla | viitoilla |
ablatiivi | viitalta | viitoilta |
allatiivi | viitalle | viitoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viittana | viittoina |
translatiivi | viitaksi | viitoiksi |
abessiivi | viitatta | viitoitta |
instruktiivi | – | viitoin |
komitatiivi | – | viittoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | viita- | |
vahva vartalo | viitta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
vanha germaaninen laina[1]
aurausviitta, eteläviitta, hartiaviitta, itäviitta, länsiviitta, meriviitta, pohjoisviitta, purppuraviitta, rajaviitta, ristiviitta, sadeviitta, suuntaviitta, tienviitta, viittajärjestelmä, viittakeppi, viittakilpi, viittakivi, viittaluku, viittatie