viitta

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan viitta merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan viitta sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten viitta sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta viitta on tässä. Sanan viitta määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananviitta määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Viitta

Substantiivi

viitta (9-C)

  1. harteilla pidettävä hihaton vaatekappale
  2. merkiksi pystytetty seiväs, karahka tms.
    Männyn tai kuusen karahkoita on käytetty talvitien viittoina.
    Maanteiden viittoina käytettävät heijastimelliset muovipaalut helpottavat ajamista huonon näkyvyyden aikana.
  3. (merenkulku) reimari

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋiːt̪ːɑ/
  • tavutus: viit‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viitta viitat
genetiivi viitan viittojen
(viittain)
partitiivi viittaa viittoja
akkusatiivi viitta;
viitan
viitat
sisäpaikallissijat
inessiivi viitassa viitoissa
elatiivi viitasta viitoista
illatiivi viittaan viittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viitalla viitoilla
ablatiivi viitalta viitoilta
allatiivi viitalle viitoille
muut sijamuodot
essiivi viittana viittoina
translatiivi viitaksi viitoiksi
abessiivi viitatta viitoitta
instruktiivi viitoin
komitatiivi viittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viita-
vahva vartalo viitta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Johdokset
Vieruskäsitteet
Yhdyssanat

aurausviitta, eteläviitta, hartiaviitta, itäviitta, länsiviitta, meriviitta, pohjoisviitta, purppuraviitta, rajaviitta, ristiviitta, sadeviitta, suuntaviitta, tienviitta, viittajärjestelmä, viittakeppi, viittakilpi, viittakivi, viittaluku, viittatie

Aiheesta muualla

  • viitta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.