viiva

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan viiva merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan viiva sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten viiva sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta viiva on tässä. Sanan viiva määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananviiva määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Viiva
Tekstissä esiintyviä viivoja (englanniksi)
Viivalle asettuneita kilpaluistelijoita
Morseaakkosissa SOS muodostuu kolmesta pisteestä, kolmesta viivasta ja kolmesta pisteestä
Viivoja kokaiinia

Substantiivi

viiva (9)

  1. muodoltaan ja ulkoasultaan usein vaihteleva, tavallisesti ympäristöstä väriltään tai sävyltään erottuva juova, piirto, raita, rantu, viiru tms.
    Viiva kuin viiva on kuitenkin plussa, oli se sitten kuinka haalea tahansa, eikä vääriä positiivisia testejä pitäisi tulla.
  2. jokin viivan muotoisista välimerkeistä, yhdysmerkki, tavuviiva, väliviiva, ajatusviiva
    Nillittäjähän se on sekin, jonka mielestä yhdysviiva on jotenkin merkityksellinen osa tekstiä. Viiva kuin viiva.
  3. (geometria) yksiulotteinen, mielivaltaisen muotoinen ja mittainen kappale
  4. (urheilu) lähtöviiva, lähtölinja; nopeus- tai kiihdytyskilpailu
    Bolt, Gay ja Powell asettuvat viivalle Brysselissä.
    Kaveri tuli "viivalle", survaisi etujarrun laakista pohjaan saakka ja Bemarin rohjo nousi lentoon.
  5. (kuvaannollisesti) (yhtäläinen) mahdollisuus kilpailuun jonkin toisen vaihtoehdon kanssa
    olla samalla viivalla
  6. Morsen aakkosten pitkä merkki
  7. (slangia) kerralla nenään nuuskattava annos kokaiinia

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋiːʋɑ/
  • tavutus: vii‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viiva viivat
genetiivi viivan viivojen
(viivain)
partitiivi viivaa viivoja
akkusatiivi viiva;
viivan
viivat
sisäpaikallissijat
inessiivi viivassa viivoissa
elatiivi viivasta viivoista
illatiivi viivaan viivoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viivalla viivoilla
ablatiivi viivalta viivoilta
allatiivi viivalle viivoille
muut sijamuodot
essiivi viivana viivoina
translatiivi viivaksi viivoiksi
abessiivi viivatta viivoitta
instruktiivi viivoin
komitatiivi viivoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viiva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

poikkeuksellisella suomen kielen erilliskehityksen aikaisella m > v muutoksella todennäköisesti ’tuulta’ merkitsevästä sanasta viima[1]

Käännökset

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat

käyrä, suora, veteen piirretty viiva, viivoitin, viivake, viivasto, viivoittaa, viivoitus

Johdokset
Yhdyssanat

aaltoviiva, absorptioviiva, ajatusviiva, alaviiva, apuviiva, hiusviiva, horisonttiviiva, jakoviiva, kaariviiva, kaistaviiva, kalkkiviiva, katkoviiva, kauttaviiva, kenoviiva, kenttäviiva, keskiviiva, kylkiviiva, leikkausviiva, luetelmaviiva, luotiviiva, lähtöviiva, maaliviiva, magneettivoimaviiva, merkkiviiva, murtoviiva, murtoviivamittaus, nuottiviiva, nuottiviivasto, perusviiva, pisteviiva, poikkiviiva, punaviiva, pystyviiva, rajausviiva, rajaviiva, rantaviiva, repäisyviiva, reunaviiva, ruuviviiva, siksakkiviiva, siniviiva, sulkuviiva, suuntaviiva, tahtiviiva, tavuviiva, vaakaviiva, vapaaheittoviiva, vesiviiva, viivakehys, viivakoodaus, viivakoodi, viivakoriste, viiva-numerokoodi, viivaornamentti, viivapaksuus, viivaperspektiivi, viivapiirustus, viivaspektri, viivasuora, viivasyövytys, viivavarjostus, vinoviiva, voimaviiva, väliviiva, yhdysviiva, ympyräviiva, ääriviiva

Idiomit

  • olla viivana paikalla / tulla viivana
    1. tulla oitis paikalle

Aiheesta muualla

  • viiva Kielitoimiston sanakirjassa
  • viiva Tieteen termipankissa
  • viiva Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 392. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.