viiva (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viiva | viivat |
genetiivi | viivan | viivojen (viivain) |
partitiivi | viivaa | viivoja |
akkusatiivi | viiva; viivan |
viivat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viivassa | viivoissa |
elatiivi | viivasta | viivoista |
illatiivi | viivaan | viivoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viivalla | viivoilla |
ablatiivi | viivalta | viivoilta |
allatiivi | viivalle | viivoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viivana | viivoina |
translatiivi | viivaksi | viivoiksi |
abessiivi | viivatta | viivoitta |
instruktiivi | – | viivoin |
komitatiivi | – | viivoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viiva- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
poikkeuksellisella suomen kielen erilliskehityksen aikaisella m > v muutoksella todennäköisesti ’tuulta’ merkitsevästä sanasta viima[1]
käyrä, suora, veteen piirretty viiva, viivoitin, viivake, viivasto, viivoittaa, viivoitus
aaltoviiva, absorptioviiva, ajatusviiva, alaviiva, apuviiva, hiusviiva, horisonttiviiva, jakoviiva, kaariviiva, kaistaviiva, kalkkiviiva, katkoviiva, kauttaviiva, kenoviiva, kenttäviiva, keskiviiva, kylkiviiva, leikkausviiva, luetelmaviiva, luotiviiva, lähtöviiva, maaliviiva, magneettivoimaviiva, merkkiviiva, murtoviiva, murtoviivamittaus, nuottiviiva, nuottiviivasto, perusviiva, pisteviiva, poikkiviiva, punaviiva, pystyviiva, rajausviiva, rajaviiva, rantaviiva, repäisyviiva, reunaviiva, ruuviviiva, siksakkiviiva, siniviiva, sulkuviiva, suuntaviiva, tahtiviiva, tavuviiva, vaakaviiva, vapaaheittoviiva, vesiviiva, viivakehys, viivakoodaus, viivakoodi, viivakoriste, viiva-numerokoodi, viivaornamentti, viivapaksuus, viivaperspektiivi, viivapiirustus, viivaspektri, viivasuora, viivasyövytys, viivavarjostus, vinoviiva, voimaviiva, väliviiva, yhdysviiva, ympyräviiva, ääriviiva