vimma (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vimma | vimmat |
genetiivi | vimman | vimmojen (vimmain) |
partitiivi | vimmaa | vimmoja |
akkusatiivi | vimma; vimman |
vimmat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vimmassa | vimmoissa |
elatiivi | vimmasta | vimmoista |
illatiivi | vimmaan | vimmoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vimmalla | vimmoilla |
ablatiivi | vimmalta | vimmoilta |
allatiivi | vimmalle | vimmoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vimmana | vimmoina |
translatiivi | vimmaksi | vimmoiksi |
abessiivi | vimmatta | vimmoitta |
instruktiivi | – | vimmoin |
komitatiivi | – | vimmoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vimma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
vimma yl. (1) (yks. määr. vimman , mon. epämäär. vimmor , mon. määr. vimmorna )