vintilä (12)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vintilä | vintilät |
genetiivi | vintilän | vintilöiden vintilöitten (vintiläin) |
partitiivi | vintilää | vintilöitä |
akkusatiivi | vintilä; vintilän |
vintilät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vintilässä | vintilöissä |
elatiivi | vintilästä | vintilöistä |
illatiivi | vintilään | vintilöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vintilällä | vintilöillä |
ablatiivi | vintilältä | vintilöiltä |
allatiivi | vintilälle | vintilöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vintilänä | vintilöinä |
translatiivi | vintiläksi | vintilöiksi |
abessiivi | vintilättä | vintilöittä |
instruktiivi | – | vintilöin |
komitatiivi | – | vintilöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vintilä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ruotsin sanasta vindelborr, murt. vindel, vindil luultavasti < saksan sanasta Windel, Windelbohrer[1]
|