Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | virasto | virastot |
genetiivi | viraston | virastojen |
partitiivi | virastoa | virastoja |
akkusatiivi | virasto; viraston |
virastot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | virastossa | virastoissa |
elatiivi | virastosta | virastoista |
illatiivi | virastoon | virastoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | virastolla | virastoilla |
ablatiivi | virastolta | virastoilta |
allatiivi | virastolle | virastoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | virastona | virastoina |
translatiivi | virastoksi | virastoiksi |
abessiivi | virastotta | virastoitta |
instruktiivi | – | virastoin |
komitatiivi | – | virastoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | virasto- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
sanan virka vartalosta vira- ja suffiksista -sto; Reinhold von Beckerin käyttöön ottama sana[2]
hallintovirasto, kaupunkisuunnitteluvirasto, keskusvirasto, kirkkoherranvirasto, konsulinvirasto, päällikkövirasto, seurakunnanvirasto, seurakuntavirasto, sosiaalivirasto, terveysvirasto, verovirasto, virastoaika, virastokankeus, virastokäsittely, virastomestari, virastorakennus, virastotalo