Hei, olet tullut tänne etsimään sanan
wiederholte merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan
wiederholte sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten
wiederholte sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta
wiederholte on tässä. Sanan
wiederholte määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanan
wiederholte määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Saksa
Verbi
wiederholte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’toistaa’)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta wiederholt (joka on partisiipin perfekti sanasta wiederholen)
Verbi
wiederholte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holte wieder)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holte wieder)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holte wieder)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä wiederholen (’noutaa takaisin’) (sivulauseessa; päälauseessa holte wieder)