yhdentynyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhdentynyt | yhdentyneet |
| genetiivi | yhdentyneen | yhdentyneiden yhdentyneitten |
| partitiivi | yhdentynyttä | yhdentyneitä |
| akkusatiivi | yhdentynyt; yhdentyneen |
yhdentyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhdentyneessä | yhdentyneissä |
| elatiivi | yhdentyneestä | yhdentyneistä |
| illatiivi | yhdentyneeseen | yhdentyneisiin yhdentyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhdentyneellä | yhdentyneillä |
| ablatiivi | yhdentyneeltä | yhdentyneiltä |
| allatiivi | yhdentyneelle | yhdentyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhdentyneenä | yhdentyneinä |
| translatiivi | yhdentyneeksi | yhdentyneiksi |
| abessiivi | yhdentyneettä | yhdentyneittä |
| instruktiivi | – | yhdentynein |
| komitatiivi | – | yhdentyneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yhdentynee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yhdentynyt- | |