yhdistelmä (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yhdistelmä | yhdistelmät |
genetiivi | yhdistelmän | yhdistelmien (yhdistelmäin) |
partitiivi | yhdistelmää | yhdistelmiä |
akkusatiivi | yhdistelmä; yhdistelmän |
yhdistelmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yhdistelmässä | yhdistelmissä |
elatiivi | yhdistelmästä | yhdistelmistä |
illatiivi | yhdistelmään | yhdistelmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yhdistelmällä | yhdistelmillä |
ablatiivi | yhdistelmältä | yhdistelmiltä |
allatiivi | yhdistelmälle | yhdistelmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yhdistelmänä | yhdistelminä |
translatiivi | yhdistelmäksi | yhdistelmiksi |
abessiivi | yhdistelmättä | yhdistelmittä |
instruktiivi | – | yhdistelmin |
komitatiivi | – | yhdistelmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yhdistelmä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
muoto-opillisesti verbi yhdistellä + johdin -mä < yhdistää
|
|
aineyhdistelmä, ajoneuvoyhdistelmä, numeroyhdistelmä, vakuutusyhdistelmä, väriyhdistelmä, yhdistelmähoito, yhdistelmäkaappi, yhdistelmäpuku, yhdistelmätakki, yhdistelmävakuutus