yksilö (2)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yksilö | yksilöt |
genetiivi | yksilön | yksilöjen yksilöiden yksilöitten |
partitiivi | yksilöä | yksilöitä yksilöjä |
akkusatiivi | yksilö; yksilön |
yksilöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yksilössä | yksilöissä |
elatiivi | yksilöstä | yksilöistä |
illatiivi | yksilöön | yksilöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yksilöllä | yksilöillä |
ablatiivi | yksilöltä | yksilöiltä |
allatiivi | yksilölle | yksilöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yksilönä | yksilöinä |
translatiivi | yksilöksi | yksilöiksi |
abessiivi | yksilöttä | yksilöittä |
instruktiivi | – | yksilöin |
komitatiivi | – | yksilöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yksilö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
yksi + -lö; Volmari Kilpisen luoma uudissana[1]
|
eksemplaari erakko, individi, olio, ontogenia, yksityisolio
eläinyksilö, ihmisyksilö, kasviyksilö, poikkeusyksilö, vaikuttajayksilö, valioyksilö, yksilöase, yksilökeskeisyys, yksilökohtainen, yksilökäsite, yksilölaji, yksilöluku, yksilömäärä, yksilönkehitys, yksilönpalvonta, yksilönumero, yksilönvapaus, yksilöolio, yksilöoppi, yksilöpelaaja, yksilöpeli, yksilöpsykologia, yksilörunsaus, yksilöryhmä, yksilötaso, yksilöterapia, yksilöuuni, yksilövakuutus, yksilövalinta