yksitotisuus (40)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksitotisuus | yksitotisuudet |
| genetiivi | yksitotisuuden | yksitotisuuksien |
| partitiivi | yksitotisuutta | yksitotisuuksia |
| akkusatiivi | yksitotisuus; yksitotisuuden |
yksitotisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksitotisuudessa | yksitotisuuksissa |
| elatiivi | yksitotisuudesta | yksitotisuuksista |
| illatiivi | yksitotisuuteen | yksitotisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksitotisuudella | yksitotisuuksilla |
| ablatiivi | yksitotisuudelta | yksitotisuuksilta |
| allatiivi | yksitotisuudelle | yksitotisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksitotisuutena | yksitotisuuksina |
| translatiivi | yksitotisuudeksi | yksitotisuuksiksi |
| abessiivi | yksitotisuudetta | yksitotisuuksitta |
| instruktiivi | – | yksitotisuuksin |
| komitatiivi | – | yksitotisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yksitotisuude- | |
| vahva vartalo | yksitotisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
yksitotisuut- | |
sanan yksitotinen vartalosta yksitotis- ja suffiksista -uus; kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637 (muodossa yxtotisus)[1]
|
|