yleistänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yleistänyt | yleistäneet |
| genetiivi | yleistäneen | yleistäneiden yleistäneitten |
| partitiivi | yleistänyttä | yleistäneitä |
| akkusatiivi | yleistänyt; yleistäneen |
yleistäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yleistäneessä | yleistäneissä |
| elatiivi | yleistäneestä | yleistäneistä |
| illatiivi | yleistäneeseen | yleistäneisiin yleistäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yleistäneellä | yleistäneillä |
| ablatiivi | yleistäneeltä | yleistäneiltä |
| allatiivi | yleistäneelle | yleistäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yleistäneenä | yleistäneinä |
| translatiivi | yleistäneeksi | yleistäneiksi |
| abessiivi | yleistäneettä | yleistäneittä |
| instruktiivi | – | yleistänein |
| komitatiivi | – | yleistäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yleistänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yleistänyt- | |