Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yleisö | yleisöt |
genetiivi | yleisön | yleisöjen yleisöiden yleisöitten |
partitiivi | yleisöä | yleisöitä yleisöjä |
akkusatiivi | yleisö; yleisön |
yleisöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yleisössä | yleisöissä |
elatiivi | yleisöstä | yleisöistä |
illatiivi | yleisöön | yleisöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yleisöllä | yleisöillä |
ablatiivi | yleisöltä | yleisöiltä |
allatiivi | yleisölle | yleisöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yleisönä | yleisöinä |
translatiivi | yleisöksi | yleisöiksi |
abessiivi | yleisöttä | yleisöittä |
instruktiivi | – | yleisöin |
komitatiivi | – | yleisöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yleisö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sana on sepitetty johdos adjektiivista yleinen. Sanan otti ensimmäisenä käyttöön Volmari Kilpinen vuonna 1845.[2]