yllyke (48)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yllyke | yllykkeet |
genetiivi | yllykkeen | yllykkeiden yllykkeitten |
partitiivi | yllykettä | yllykkeitä |
akkusatiivi | yllyke; yllykkeen |
yllykkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yllykkeessä | yllykkeissä |
elatiivi | yllykkeestä | yllykkeistä |
illatiivi | yllykkeeseen | yllykkeisiin yllykkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yllykkeellä | yllykkeillä |
ablatiivi | yllykkeeltä | yllykkeiltä |
allatiivi | yllykkeelle | yllykkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yllykkeenä | yllykkeinä |
translatiivi | yllykkeeksi | yllykkeiksi |
abessiivi | yllykkeettä | yllykkeittä |
instruktiivi | – | yllykkein |
komitatiivi | – | yllykkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yllykkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
yllyket- |
-ke-johdos yltyä/yllyttää-verbivartalosta. Käytössä 1800-luvun puolivälistä.
|
|