yllättynyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yllättynyt | yllättyneet |
| genetiivi | yllättyneen | yllättyneiden yllättyneitten |
| partitiivi | yllättynyttä | yllättyneitä |
| akkusatiivi | yllättynyt; yllättyneen |
yllättyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yllättyneessä | yllättyneissä |
| elatiivi | yllättyneestä | yllättyneistä |
| illatiivi | yllättyneeseen | yllättyneisiin yllättyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yllättyneellä | yllättyneillä |
| ablatiivi | yllättyneeltä | yllättyneiltä |
| allatiivi | yllättyneelle | yllättyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yllättyneenä | yllättyneinä |
| translatiivi | yllättyneeksi | yllättyneiksi |
| abessiivi | yllättyneettä | yllättyneittä |
| instruktiivi | – | yllättynein |
| komitatiivi | – | yllättyneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yllättynee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yllättynyt- | |