Katso myös: Yrjö |
yrjö (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yrjö | yrjöt |
genetiivi | yrjön | yrjöjen |
partitiivi | yrjöä | yrjöjä |
akkusatiivi | yrjö; yrjön |
yrjöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yrjössä | yrjöissä |
elatiivi | yrjöstä | yrjöistä |
illatiivi | yrjöön | yrjöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yrjöllä | yrjöillä |
ablatiivi | yrjöltä | yrjöiltä |
allatiivi | yrjölle | yrjöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yrjönä | yrjöinä |
translatiivi | yrjöksi | yrjöiksi |
abessiivi | yrjöttä | yrjöittä |
instruktiivi | – | yrjöin |
komitatiivi | – | yrjöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yrjö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Oksennuksen kutsuminen yrjöksi johtunee Kaisa Häkkisen mukaan sanan deskriptiivisestä äänneasusta[1].