ääntyvä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ääntyvä | ääntyvät |
genetiivi | ääntyvän | ääntyvien (ääntyväin) |
partitiivi | ääntyvää | ääntyviä |
akkusatiivi | ääntyvä; ääntyvän |
ääntyvät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ääntyvässä | ääntyvissä |
elatiivi | ääntyvästä | ääntyvistä |
illatiivi | ääntyvään | ääntyviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ääntyvällä | ääntyvillä |
ablatiivi | ääntyvältä | ääntyviltä |
allatiivi | ääntyvälle | ääntyville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ääntyvänä | ääntyvinä |
translatiivi | ääntyväksi | ääntyviksi |
abessiivi | ääntyvättä | ääntyvittä |
instruktiivi | – | ääntyvin |
komitatiivi | – | ääntyvine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |