Conjugaison:finnois/huomata

Bonjour, vous êtes venu ici pour chercher la signification du mot Conjugaison:finnois/huomata. Dans DICTIOUS, vous trouverez non seulement toutes les significations du dictionnaire pour le mot Conjugaison:finnois/huomata, mais vous apprendrez également son étymologie, ses caractéristiques et comment dire Conjugaison:finnois/huomata au singulier et au pluriel. Tout ce que vous devez savoir sur le mot Conjugaison:finnois/huomata est ici. La définition du mot Conjugaison:finnois/huomata vous aidera à être plus précis et correct lorsque vous parlerez ou écrirez vos textes. Connaître la définition deConjugaison:finnois/huomata, ainsi que celles d'autres mots, enrichit votre vocabulaire et vous fournit des ressources linguistiques plus nombreuses et de meilleure qualité.
Formes personnelles
Indicatif
présent parfait
personne affirmatif négatif personne affirmatif négatif
1. minä huomaan en huomaa 1. minä olen huomannut en ole huomannut
2. sinä huomaat et huomaa 2. sinä olet huomannut et ole huomannut
3. hän huomaa ei huomaa 3. hän on huomannut ei ole huomannut
1. me huomaamme emme huomaa 1. me olemme huomanneet emme ole huomanneet
2. te
(vous) Te
huomaatte
-"-
ette huomaa
-"-
2. te
(vous) Te
olette huomanneet
olette huomannut
ette ole huomanneet
ette ole huomannut
3. he huomaavat eivät huomaa 3. he ovat huomanneet eivät ole huomanneet
passif huomataan ei huomata passif on huomattu ei ole huomattu
imparfait plus-que-parfait
personne affirmatif négatif personne affirmatif négatif
1. minä huomasin en huomannut 1. minä olin huomannut en ollut huomannut
2. sinä huomasit et huomannut 2. sinä olit huomannut et ollut huomannut
3. hän huomasi ei huomannut 3. hän oli huomannut ei ollut huomannut
1. me huomasimme emme huomanneet 1. me olimme huomanneet emme olleet huomanneet
2. te
(vous) Te
huomasitte
-"-
ette huomanneet
ette huomannut
2. te
(vous) Te
olitte huomanneet
olitte huomannut
ette olleet huomanneet
ette ollut huomannut
3. he huomasivat eivät huomanneet 3. he olivat huomanneet eivät olleet huomanneet
passif huomattiin ei huomattu passif oli huomattu ei ollut huomattu
Conditionnel
présent parfait
personne affirmatif négatif personne affirmatif négatif
1. minä huomaisin en huomaisi 1. minä olisin huomannut en olisi huomannut
2. sinä huomaisit et huomaisi 2. sinä olisit huomannut et olisi huomannut
3. hän huomaisi ei huomaisi 3. hän olisi huomannut ei olisi huomannut
1. me huomaisimme emme huomaisi 1. me olisimme huomanneet emme olisi huomanneet
2. te
(vous) Te
huomaisitte
-"-
ette huomaisi
-"-
2. te
(vous) Te
olisitte huomanneet
olisitte huomannut
ette olisi huomanneet
ette olisi huomannut
3. he huomaisivat eivät huomaisi 3. he olisivat huomanneet eivät olisi huomanneet
passif huomattaisiin ei huomattaisi passif olisi huomattu ei olisi huomattu
Potentiel
présent parfait
personne affirmatif négatif personne affirmatif négatif
1. minä huomannen en huomanne 1. minä lienen huomannut en liene huomannut
2. sinä huomannet et huomanne 2. sinä lienet huomannut et liene huomannut
3. hän huomannee ei huomanne 3. hän lienee huomannut ei liene huomannut
1. me huomannemme emme huomanne 1. me lienemme huomanneet emme liene huomanneet
2. te
(vous) Te
huomannette
-"-
ette huomanne
-"-
2. te
(vous) Te
lienette huomanneet
lienette huomannut
ette liene huomanneet
ette liene huomannut
3. he huomannevat eivät huomanne 3. he lienevät huomanneet eivät liene huomanneet
passif huomattaneen ei huomattane passif lienee huomattu ei liene huomattu
Impératif
présent
personne affirmatif négatif
1. minä
2. sinä huomaa älä huomaa
3. hän huomatkoon älköön huomatko
1. me huomatkaamme älkäämme huomatko
2. te
(vous) Te
huomatkaa
-"-
älkää huomatko
-"-
3. he huomatkoot älkööt huomatko
passif huomattakoon älköön huomattako
Formes nominales
infinitifs participes
actif passif actif passif
I huomata présent huomaava huomattava
long I huomatakseen1 parfait huomannut huomattu
II inessif huomatessa2 huomattaessa agent huomaama4
instructif huomaten agent négatif huomaamaton
III inessif huomaamassa 1) Utilisé seulement avec un suffixe possessif ; c’est la forme de la troisième personne du singulier et du pluriel
2) Peut être utilisé avec un suffixe possessif
3) Utilisé seulement avec un suffixe possessif ; c’est la forme de la troisième personne du singulier et du pluriel
4) Le participe agent —c’est-à-dire la forme nominative du troisième infinitif— n’existe pas si le verbe
est intransitif ; elle existe si le verbe est transitif (par exemple, rakentaa « construire » → minun rakentama talo
« une maison construite par moi ») ; ne pas confondre avec les formes nominatives des troisièmes infinitifs utilisées comme des noms
communs (par exemple, kuolla « mourir » → kuolema « la mort ») !
élatif huomaamasta
illatif huomaamaan
adessif huomaamalla
abessif huomaamatta
instructif huomaaman huomattaman
IV nominatif huomaaminen
partitif huomaamista
V huomaamaisillaan3