Conjugaison du verbe cahkkehit (infinif : cahkkehit).
| Indicatif | Conditionnel | Potentiel | Impératif | ||
|---|---|---|---|---|---|
| Présent | Prétérit | Présent | Présent | Présent | |
| je | cahkkehan | cahkkehin | cahkkehivččen | cahkkeheaččan | cahkkehehkon |
| tu | cahkkehat | cahkkehit | cahkkehivččet | cahkkeheaččat | cahkket |
| il/elle | cahkkeha | cahkkehii | cahkkehivččii | cahkkeheažžá | cahkkehus |
| nous deux | cahkkehetne | cahkkeheimme | cahkkehivččiime | cahkkehežže | cahkkeheadnu |
| vous deux | cahkkeheahppi | cahkkeheidde | cahkkehivččiide | cahkkeheažžabeahtti | cahkkeheahkki |
| ils/elles deux | cahkkeheaba | cahkkeheigga | cahkkehivččiiga | cahkkeheažžaba | cahkkehehkoska |
| nous | cahkkehit cahkkehat |
cahkkeheimmet | cahkkehivččiimet | cahkkeheažžat | cahkkehehkot cahkkeheatnot |
| vous | cahkkehehpet | cahkkeheiddet | cahkkehivččiidet | cahkkeheažžabehtet | cahkkehehket |
| ils/elles | cahkkehit | cahkkehe cahkkehedje |
cahkkehivčče | cahkkehežžet | cahkkehehkoset |
| thème négatif | cahkket | cahkkehan | cahkkehivčče | cahkkeheš | cahkket |
| Participe passé | cahkkehan | ||||
| Abessif | cahkketkeahttá | ||||
| Gérondif | cahkkehettiin | ||||
| Nom d’action | cahkkehan | ||||