Conjugaison du verbe dohkket (infinif : dohkket).
| Indicatif | Conditionnel | Potentiel | Impératif | ||
|---|---|---|---|---|---|
| Présent | Prétérit | Présent | Présent | Présent | |
| je | dohkken | dohkkejin | dohkkešin | dohkkežan | dohkkejehkon |
| tu | dohkket | dohkkejit | dohkkešit | dohkkežat | dohkke |
| il/elle | dohkke | dohkkii | dohkkešii | dohkkeža | dohkkejehkos |
| nous deux | dohkkejetne | dohkkiime | dohkkešeimme | dohkkežetne | dohkkejeahkku |
| vous deux | dohkkebeahtti | dohkkiide | dohkkešeidde | dohkkežeahppi | dohkkejeahkki |
| ils/elles deux | dohkkeba | dohkkiiga | dohkkešeigga | dohkkežeaba | dohkkejehkoska |
| nous | dohkket | dohkkiimet | dohkkešeimmet | dohkkežat | dohkkejehkot dohkkejeahkkot |
| vous | dohkkebehtet | dohkkiidet | dohkkešeiddet | dohkkežehpet | dohkkejehket |
| ils/elles | dohkkejit | dohkkeje dohkkejedje |
dohkkešedje | dohkkežit | dohkkejehkoset |
| thème négatif | dohkke | dohkken | dohkkeše | dohkkeš | dohkke |
| Participe passé | dohkken | ||||
| Abessif | dohkkekeahttá | ||||
| Gérondif | dohkkedettiin | ||||
| Nom d’action | dohkken | ||||