Conjugaison du verbe mearkut (infinif : mearkut).
| Indicatif | Conditionnel | Potentiel | Impératif | ||
|---|---|---|---|---|---|
| Présent | Prétérit | Présent | Présent | Présent | |
| je | mearkkun | merkon | merkkošin | merkkožan | merkon |
| tu | mearkkut | merkot | merkkošit | merkkožat | mearkko |
| il/elle | mearku | mearkkui | merkkošii | merkkoža | merkos |
| nous deux | merko | mearkkuime | merkkošeimme | merkkožetne | mearku |
| vous deux | mearkubeahtti | mearkkuide | merkkošeidde | merkkožeahppi | mearku |
| ils/elles deux | mearkuba | mearkkuiga | merkkošeigga | merkkožeaba | merkoska |
| nous | mearkut | mearkkuimet | merkkošeimmet | merkkožat | mearkut merkot |
| vous | mearkubehtet | mearkkuidet | merkkošeiddet | merkkožehpet | mearkut |
| ils/elles | merkot | merko | merkkošedje | merkkožit | merkoset |
| thème négatif | mearkko | merkon | merkkoše | merkkoš | mearkko |
| Participe passé | merkon | ||||
| Abessif | mearkkokeahttá | ||||
| Gérondif | mearkkudettiin | ||||
| Nom d’action | mearkun | ||||