Conjugaison du verbe snurkit (infinif : snurkit).
| Indicatif | Conditionnel | Potentiel | Impératif | ||
|---|---|---|---|---|---|
| Présent | Prétérit | Présent | Présent | Présent | |
| je | snurkkán | snurken | snurkkášin | snurkkežan | snurkon |
| tu | snurkkát | snurket | snurkkášit | snurkkežat | snurkke |
| il/elle | snurká | snurkkii | snurkkášii | snurkkeža | snurkos |
| nous deux | snurke | snurkkiime | snurkkášeimme | snurkkežetne | snurku |
| vous deux | snurkibeahtti | snurkkiide | snurkkášeidde | snurkkežeahppi | snurki |
| ils/elles deux | snurkiba | snurkkiiga | snurkkášeigga | snurkkežeaba | snurkoska |
| nous | snurkit | snurkkiimet | snurkkášeimmet | snurkkežat | snurkut snurkot |
| vous | snurkibehtet | snurkkiidet | snurkkášeiddet | snurkkežehpet | snurket |
| ils/elles | snurket | snurke | snurkkášedje | snurkkežit | snurkoset |
| thème négatif | snurkke | snurkán | snurkkáše | snurkkeš | snurkke |
| Participe passé | snurkán | ||||
| Abessif | snurkkekeahttá | ||||
| Gérondif | snurkkidettiin | ||||
| Nom d’action | snurkin | ||||