loppuottelu

Finnois

De loppu (« fin ») et de ottelu (« compétition »).

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	loppuottelu	loppuottelut
Génitif	loppuottelun	loppuotteluiden loppuotteluitten
Partitif	loppuotteluta	loppuotteluita
Accusatif	loppuottelu  loppuottelun	loppuottelut
Inessif	loppuottelussa	loppuotteluissa
Illatif	loppuotteluhan	loppuotteluihin
Élatif	loppuottelusta	loppuotteluista
Adessif	loppuottelulla	loppuotteluilla
Allatif	loppuottelulle	loppuotteluille
Ablatif	loppuottelulta	loppuotteluilta
Essif	loppuotteluna	loppuotteluina
Translatif	loppuotteluksi	loppuotteluiksi
(Excessif)	(loppuottelunta)	(loppuotteluinta)
Abessif	loppuottelutta	loppuotteluitta
Instructif	-	loppuotteluin
Comitatif	-	loppuotteluine
Distributif	-	loppuotteluittain
Prolatif	-	loppuotteluitse
*Notes* Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2^e personne du singulier, ou la 1^e ou 2^e personne du pluriel. Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier ou du pluriel. Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

loppuottelu \ˈlopːuˌotːelu\