syyttäjä

Finnois

Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	syyttäjä	syyttäjät
Génitif	syyttäjän	syyttäjien syyttäjäin (rare)
Partitif	syyttäjää	syyttäjiä
Accusatif	syyttäjä  syyttäjän	syyttäjät
Inessif	syyttäjässä	syyttäjissä
Élatif	syyttäjästä	syyttäjistä
Illatif	syyttäjään	syyttäjiin
Adessif	syyttäjällä	syyttäjillä
Ablatif	syyttäjältä	syyttäjiltä
Allatif	syyttäjälle	syyttäjille
Essif	syyttäjänä	syyttäjinä
Translatif	syyttäjäksi	syyttäjiksi
Abessif	syyttäjättä	syyttäjittä
Instructif	—	syyttäjin
Comitatif	—	syyttäjine-
Notes Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la troisième personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la deuxième personne du singulier, ou la première ou deuxième personne du pluriel. Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la troisième personne du singulier ou du pluriel. Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

syyttäjä \ˈsyːtːæjæ\

syyttäjä \ˈsyːtːæjæ\