ord sana ord n. (5) (yks. määr. ordet[luo], mon. epämäär. ord, mon. määr. orden[luo]) (fonetiikka, kielitiede) sana lupaus sanoitus huvudord, korsord...
ordet (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta ord ordet (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta ord...
ordine m. (monikko ordini)[luo] käsky, määräys I militari hanno avuto l'ordine di disperdere i manifestanti. – Armeijalla on annettu määräys hajottaa...
orden f. (monikko órdenes) käsky veljeskunta, ritarikunta orden m. (monikko órdenes) järjestys, järjestelmä (taksonomia) lahko (arkkitehtuuri) pylväsjärjestelmä...
ordin n. (määräinen: ordinul, monikko: ordine, määräinen: ordinele) käsky ritarikunta (taksonomia) lahko (arkkitehtuuri) pylväsjärjestys latinan ordo...
ordini (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta ordine ordini (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ordinare (taivutusmuoto)...
ordna (1) järjestää, järjestellä asetella hankkia Nominaalimuodot aktiivin infinitiivi: ordna passiivin infinitiivi: ordnas aktiivin part. prees: ordnande...