Miina

From German Wilhelmina.

Miina

1. a female given name

Short for Vilhelmiina.

• IPA^(key): /ˈmiːnɑ/,
• Rhymes: -iːnɑ
• Syllabification^(key): Mii‧na

Miina

1. a female given name
   • 1959, Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1, WSOY, published 1965, page 104:

     Ajatuksissaan kirkkoherra nimitti Helsingistä mukana tuotua taloudenhoitajaa Minnaksi, vaikka Ellen meni siinäkin naurettavuuteen asti, että nimityksen pitäisi kuulua Miina.

     In his thoughts, the vicar called the housekeeper brought over from Helsinki Minna, even though Ellen went almost to a ridiculous extent to say that she should be called Miina.

   • 1970, Veronica Pimenoff, Pohjoiset pelit, Tammi, →ISBN, page 103:

     Pari vuotta sitten Minna-nimi olikin ollut muodissa, tuon ikäisiä Minnoja vilisi joka paikassa. Toista oli hänen aikanaan, kun koulussa muut haukkuivat Minna Canthiksi ja huusivat perään että "Miina, Miina, kahvi kiehuu, Miina menee ja hakee sen keittiöstä nyt!"

     She was called Minna too. Minna had heard her mother call for her. A couple of years later Minna was a fashionable name and there were Minnas of the same age everywhere. It was different back in her time, when the others mocked her by calling her Minna Canth and rhyming "Miina, Miina, kahvi kiehuu, Miina menee ja hakee sen keittiöstä nyt!" .

• Miina is the 338^th most common female given name in Finland, belonging to 1,303 female individuals (and as a middle name to 515 more), according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

• Naimi