aito (“true”) + ukonhattu (“wolfsbane”)
aitoukonhattu
Inflection of aitoukonhattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | aitoukonhattu | aitoukonhatut | |
genitive | aitoukonhatun | aitoukonhattujen | |
partitive | aitoukonhattua | aitoukonhattuja | |
illative | aitoukonhattuun | aitoukonhattuihin | |
singular | plural | ||
nominative | aitoukonhattu | aitoukonhatut | |
accusative | nom. | aitoukonhattu | aitoukonhatut |
gen. | aitoukonhatun | ||
genitive | aitoukonhatun | aitoukonhattujen | |
partitive | aitoukonhattua | aitoukonhattuja | |
inessive | aitoukonhatussa | aitoukonhatuissa | |
elative | aitoukonhatusta | aitoukonhatuista | |
illative | aitoukonhattuun | aitoukonhattuihin | |
adessive | aitoukonhatulla | aitoukonhatuilla | |
ablative | aitoukonhatulta | aitoukonhatuilta | |
allative | aitoukonhatulle | aitoukonhatuille | |
essive | aitoukonhattuna | aitoukonhattuina | |
translative | aitoukonhatuksi | aitoukonhatuiksi | |
abessive | aitoukonhatutta | aitoukonhatuitta | |
instructive | — | aitoukonhatuin | |
comitative | See the possessive forms below. |