From emä (“uterus”, archaic) + -tin.
emätin
Inflection of emätin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | emätin | emättimet | |
genitive | emättimen | emättimien emätinten | |
partitive | emätintä | emättimiä | |
illative | emättimeen | emättimiin | |
singular | plural | ||
nominative | emätin | emättimet | |
accusative | nom. | emätin | emättimet |
gen. | emättimen | ||
genitive | emättimen | emättimien emätinten | |
partitive | emätintä | emättimiä | |
inessive | emättimessä | emättimissä | |
elative | emättimestä | emättimistä | |
illative | emättimeen | emättimiin | |
adessive | emättimellä | emättimillä | |
ablative | emättimeltä | emättimiltä | |
allative | emättimelle | emättimille | |
essive | emättimenä | emättiminä | |
translative | emättimeksi | emättimiksi | |
abessive | emättimettä | emättimittä | |
instructive | — | emättimin | |
comitative | See the possessive forms below. |