erotutkinto

Hello, you have come here looking for the meaning of the word erotutkinto. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word erotutkinto, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say erotutkinto in singular and plural. Everything you need to know about the word erotutkinto you have here. The definition of the word erotutkinto will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition oferotutkinto, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

ero +‎ tutkinto; calque of Swedish dimissionsexam (“a theological university degree”)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈeroˌtutkinto/,
  • Rhymes: -utkinto
  • Syllabification(key): e‧ro‧tut‧kin‧to
  • Hyphenation(key): ero‧tutkin‧to

Noun

erotutkinto

  1. (historical) A discontinued theological university degree which allowed the ordination of the graduate as a priest.

Declension

Inflection of erotutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative erotutkinto erotutkinnot
genitive erotutkinnon erotutkintojen
partitive erotutkintoa erotutkintoja
illative erotutkintoon erotutkintoihin
singular plural
nominative erotutkinto erotutkinnot
accusative nom. erotutkinto erotutkinnot
gen. erotutkinnon
genitive erotutkinnon erotutkintojen
partitive erotutkintoa erotutkintoja
inessive erotutkinnossa erotutkinnoissa
elative erotutkinnosta erotutkinnoista
illative erotutkintoon erotutkintoihin
adessive erotutkinnolla erotutkinnoilla
ablative erotutkinnolta erotutkinnoilta
allative erotutkinnolle erotutkinnoille
essive erotutkintona erotutkintoina
translative erotutkinnoksi erotutkinnoiksi
abessive erotutkinnotta erotutkinnoitta
instructive — erotutkinnoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erotutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative erotutkintoni erotutkintoni
accusative nom. erotutkintoni erotutkintoni
gen. erotutkintoni
genitive erotutkintoni erotutkintojeni
partitive erotutkintoani erotutkintojani
inessive erotutkinnossani erotutkinnoissani
elative erotutkinnostani erotutkinnoistani
illative erotutkintooni erotutkintoihini
adessive erotutkinnollani erotutkinnoillani
ablative erotutkinnoltani erotutkinnoiltani
allative erotutkinnolleni erotutkinnoilleni
essive erotutkintonani erotutkintoinani
translative erotutkinnokseni erotutkinnoikseni
abessive erotutkinnottani erotutkinnoittani
instructive — —
comitative — erotutkintoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erotutkintosi erotutkintosi
accusative nom. erotutkintosi erotutkintosi
gen. erotutkintosi
genitive erotutkintosi erotutkintojesi
partitive erotutkintoasi erotutkintojasi
inessive erotutkinnossasi erotutkinnoissasi
elative erotutkinnostasi erotutkinnoistasi
illative erotutkintoosi erotutkintoihisi
adessive erotutkinnollasi erotutkinnoillasi
ablative erotutkinnoltasi erotutkinnoiltasi
allative erotutkinnollesi erotutkinnoillesi
essive erotutkintonasi erotutkintoinasi
translative erotutkinnoksesi erotutkinnoiksesi
abessive erotutkinnottasi erotutkinnoittasi
instructive — —
comitative — erotutkintoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erotutkintomme erotutkintomme
accusative nom. erotutkintomme erotutkintomme
gen. erotutkintomme
genitive erotutkintomme erotutkintojemme
partitive erotutkintoamme erotutkintojamme
inessive erotutkinnossamme erotutkinnoissamme
elative erotutkinnostamme erotutkinnoistamme
illative erotutkintoomme erotutkintoihimme
adessive erotutkinnollamme erotutkinnoillamme
ablative erotutkinnoltamme erotutkinnoiltamme
allative erotutkinnollemme erotutkinnoillemme
essive erotutkintonamme erotutkintoinamme
translative erotutkinnoksemme erotutkinnoiksemme
abessive erotutkinnottamme erotutkinnoittamme
instructive — —
comitative — erotutkintoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erotutkintonne erotutkintonne
accusative nom. erotutkintonne erotutkintonne
gen. erotutkintonne
genitive erotutkintonne erotutkintojenne
partitive erotutkintoanne erotutkintojanne
inessive erotutkinnossanne erotutkinnoissanne
elative erotutkinnostanne erotutkinnoistanne
illative erotutkintoonne erotutkintoihinne
adessive erotutkinnollanne erotutkinnoillanne
ablative erotutkinnoltanne erotutkinnoiltanne
allative erotutkinnollenne erotutkinnoillenne
essive erotutkintonanne erotutkintoinanne
translative erotutkinnoksenne erotutkinnoiksenne
abessive erotutkinnottanne erotutkinnoittanne
instructive — —
comitative — erotutkintoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erotutkintonsa erotutkintonsa
accusative nom. erotutkintonsa erotutkintonsa
gen. erotutkintonsa
genitive erotutkintonsa erotutkintojensa
partitive erotutkintoaan
erotutkintoansa 		erotutkintojaan
erotutkintojansa
inessive erotutkinnossaan
erotutkinnossansa 		erotutkinnoissaan
erotutkinnoissansa
elative erotutkinnostaan
erotutkinnostansa 		erotutkinnoistaan
erotutkinnoistansa
illative erotutkintoonsa erotutkintoihinsa
adessive erotutkinnollaan
erotutkinnollansa 		erotutkinnoillaan
erotutkinnoillansa
ablative erotutkinnoltaan
erotutkinnoltansa 		erotutkinnoiltaan
erotutkinnoiltansa
allative erotutkinnolleen
erotutkinnollensa 		erotutkinnoilleen
erotutkinnoillensa
essive erotutkintonaan
erotutkintonansa 		erotutkintoinaan
erotutkintoinansa
translative erotutkinnokseen
erotutkinnoksensa 		erotutkinnoikseen
erotutkinnoiksensa
abessive erotutkinnottaan
erotutkinnottansa 		erotutkinnoittaan
erotutkinnoittansa
instructive — —
comitative — erotutkintoineen
erotutkintoinensa
Wikious
Boobota
Sagapedia