harvinaistua

Hello, you have come here looking for the meaning of the word harvinaistua. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word harvinaistua, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say harvinaistua in singular and plural. Everything you need to know about the word harvinaistua you have here. The definition of the word harvinaistua will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofharvinaistua, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

harvinaistaa +‎ -ua

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhɑrʋinɑi̯stuɑˣ/,
  • Rhymes: -ɑistuɑ
  • Hyphenation(key): har‧vi‧nais‧tua

Verb

harvinaistua

  1. (intransitive) To become rare or rarer.

Conjugation

Inflection of harvinaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. harvinaistun en harvinaistu 1st sing. olen harvinaistunut en ole harvinaistunut
2nd sing. harvinaistut et harvinaistu 2nd sing. olet harvinaistunut et ole harvinaistunut
3rd sing. harvinaistuu ei harvinaistu 3rd sing. on harvinaistunut ei ole harvinaistunut
1st plur. harvinaistumme emme harvinaistu 1st plur. olemme harvinaistuneet emme ole harvinaistuneet
2nd plur. harvinaistutte ette harvinaistu 2nd plur. olette harvinaistuneet ette ole harvinaistuneet
3rd plur. harvinaistuvat eivät harvinaistu 3rd plur. ovat harvinaistuneet eivät ole harvinaistuneet
passive harvinaistutaan ei harvinaistuta passive on harvinaistuttu ei ole harvinaistuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. harvinaistuin en harvinaistunut 1st sing. olin harvinaistunut en ollut harvinaistunut
2nd sing. harvinaistuit et harvinaistunut 2nd sing. olit harvinaistunut et ollut harvinaistunut
3rd sing. harvinaistui ei harvinaistunut 3rd sing. oli harvinaistunut ei ollut harvinaistunut
1st plur. harvinaistuimme emme harvinaistuneet 1st plur. olimme harvinaistuneet emme olleet harvinaistuneet
2nd plur. harvinaistuitte ette harvinaistuneet 2nd plur. olitte harvinaistuneet ette olleet harvinaistuneet
3rd plur. harvinaistuivat eivät harvinaistuneet 3rd plur. olivat harvinaistuneet eivät olleet harvinaistuneet
passive harvinaistuttiin ei harvinaistuttu passive oli harvinaistuttu ei ollut harvinaistuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. harvinaistuisin en harvinaistuisi 1st sing. olisin harvinaistunut en olisi harvinaistunut
2nd sing. harvinaistuisit et harvinaistuisi 2nd sing. olisit harvinaistunut et olisi harvinaistunut
3rd sing. harvinaistuisi ei harvinaistuisi 3rd sing. olisi harvinaistunut ei olisi harvinaistunut
1st plur. harvinaistuisimme emme harvinaistuisi 1st plur. olisimme harvinaistuneet emme olisi harvinaistuneet
2nd plur. harvinaistuisitte ette harvinaistuisi 2nd plur. olisitte harvinaistuneet ette olisi harvinaistuneet
3rd plur. harvinaistuisivat eivät harvinaistuisi 3rd plur. olisivat harvinaistuneet eivät olisi harvinaistuneet
passive harvinaistuttaisiin ei harvinaistuttaisi passive olisi harvinaistuttu ei olisi harvinaistuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. harvinaistu älä harvinaistu 2nd sing.
3rd sing. harvinaistukoon älköön harvinaistuko 3rd sing. olkoon harvinaistunut älköön olko harvinaistunut
1st plur. harvinaistukaamme älkäämme harvinaistuko 1st plur.
2nd plur. harvinaistukaa älkää harvinaistuko 2nd plur.
3rd plur. harvinaistukoot älkööt harvinaistuko 3rd plur. olkoot harvinaistuneet älkööt olko harvinaistuneet
passive harvinaistuttakoon älköön harvinaistuttako passive olkoon harvinaistuttu älköön olko harvinaistuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. harvinaistunen en harvinaistune 1st sing. lienen harvinaistunut en liene harvinaistunut
2nd sing. harvinaistunet et harvinaistune 2nd sing. lienet harvinaistunut et liene harvinaistunut
3rd sing. harvinaistunee ei harvinaistune 3rd sing. lienee harvinaistunut ei liene harvinaistunut
1st plur. harvinaistunemme emme harvinaistune 1st plur. lienemme harvinaistuneet emme liene harvinaistuneet
2nd plur. harvinaistunette ette harvinaistune 2nd plur. lienette harvinaistuneet ette liene harvinaistuneet
3rd plur. harvinaistunevat eivät harvinaistune 3rd plur. lienevät harvinaistuneet eivät liene harvinaistuneet
passive harvinaistuttaneen ei harvinaistuttane passive lienee harvinaistuttu ei liene harvinaistuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st harvinaistua present harvinaistuva harvinaistuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st harvinaistuakseni harvinaistuaksemme
2nd harvinaistuaksesi harvinaistuaksenne
3rd harvinaistuakseen
harvinaistuaksensa
past harvinaistunut harvinaistuttu
2nd inessive2 harvinaistuessa harvinaistuttaessa agent4 harvinaistuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st harvinaistuessani harvinaistuessamme
2nd harvinaistuessasi harvinaistuessanne
3rd harvinaistuessaan
harvinaistuessansa
negative harvinaistumaton
instructive harvinaistuen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive harvinaistumassa
elative harvinaistumasta
illative harvinaistumaan
adessive harvinaistumalla
abessive harvinaistumatta
instructive harvinaistuman harvinaistuttaman
4th3 verbal noun harvinaistuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st harvinaistumaisillani harvinaistumaisillamme
2nd harvinaistumaisillasi harvinaistumaisillanne
3rd harvinaistumaisillaan
harvinaistumaisillansa

Further reading